Suistamon pitäjä

Suistamon pitäjä sijaitsi Laatokan-Karjalassa, Salmin kihlakunnassa, naapureinaan Impilahden, Salmin, Suojärven, Korpiselän, Soanlahden, Ruskealan ja Harlun pitäjät. Suistamon pitäjä oli pisimmästä kohdastaan noin 50 kilometriä pitkä ja leveyttä sillä oli  47 km:ä. Lähimpään kaupunkiin, Sortavalaan, oli Suistamon kirkonkylästä matkaa 45 km:ä. Maasto oli vaihtelevaa ja maaperässä tavattiin useita mineraaleja kuten dolomiittikalkkikiveä, rikkikiisua ja järvimalmia. Maaperä tarjosi hyvän kasvualustan niin metsille kuin viljelyksillekin. Pitäjässä oli laajoja korpia, rämeitä ja soita. 

Suurimmat järvet olivat Suistamonjärvi, Uuksujärvi, Muuannonjärvi, Äimäjärvi, Saranjärvi ja Loimolanjärvi, joista vedet laskivat samannimisiä laskujokia pitkin joko tulivuoren aukkoon syntyneeseen Jänisjärveen, toiset Uuksun vesistöjen, sekä koilliskulman vedet Suojärven kautta Laatokkaan. Uuksunjoen Ruhkassa, Roikonkoskella, Sarkajoen Homilassa ja Palomyllyllä, Suistamonjoen Ulmalahdessa sekä Veljakkajoen Tubissa ja Jalovaarassa olivat kosket, joiden voimaa käytettiin myllyissä ja sahalaitoksissa. Ulmalahdessa oli sähkölaitos, josta saatiin sähkövirta kunnan omille laitoksille ja kirkonkylän taloihin. Suistamon luonto oli kaunista ja siellä viihtyivät monet harvinaiset kasvit esim. vuorijalava, lehmus, kuusama ja monet muut, joita tavattiin etupäässä Laatokan rannikoilla. Jalovaaran Riuttavaaralla lentelivät myöskin Laatokan-Karjalan perhosharvinaisuudet.

Luotettavimmat tiedot Suistamon varhaisemmasta asutuksesta löytyvät Vatjan viidenneksen verokirjasta vuodelta 1500. Siinä kerrotaan, että Sortavalan pogostassa oli vuonna 1589 kappeli nimeltään Suistamo ja että Suistamolla oli 11 kylää, joissa oli yhteensä 103 savua ja noin 500-700 asukasta. 1600-luvun alkupuolelta peräisin olevassa kartassa on Suistamon kohdalle merkitty kolme ristiä, joista suurimman on arveltu tarkoittavan kirkkoa ja pienempien tšasovnia. 1650-luvun loppupuoliskolla Suistamolta muutti 58 perhettä joko Tverin Karjalaan, Simonoviin tai Ontonovan luostareihin. 

Troisko-Sergijevon luostarin maille tiedetään kahdeksan perheen muuttaneen. 

Suistamo vuorostaan sai asukkaita niin lännestä, karjalaisten, myöhemmin myöskin savolaisten, levittäytyessä idemmäs, kuin idästä Aunuksestakin.  Savosta muuttanut väestö oli luterilaista ja idästä muuttaneet olivat ortodokseja. Ruotsalaiset ja venäläiset omistivat Karjalan vuorotellen aina Haminan rauhaan vuoteen 1809 asti, jolloin koko Suomi liitettiin Venäjään Suomen  suuriruhtinaskuntana. 1800-luku oli rauhallinen vuosisata, jolloin suomalaiset saivat pitää uskontonsa, kielensä, omat lakinsa ja hallintonsa. Olot vakiintuivat Suistamollakin  ja kansan sivistäminen seurakunnan kierto-  ja kansakoulussa alkoi.

Viimeisinä aikoina Suistamolla oli 23 virallista kylää, jotka olivat Ahvenlampi, Alattu, Haapaselkä, Hutjakka, Ihatsu, Jalovaara, Koitto, Kontro, Kontuvaara, Laitioinen, Leppäsyrjä, Loimola, Muuanto, Piensarka, Suursarka, Pyörittäjä, Shemeikka, Suistamon kirkonkylä, Teronvaara, Ulmalahti, Uuksu, Uuksujärvi ja Äimäjärvi. Epävirallisia kyliä olivat mm. Petäjäselkä, Maisula, Roikonkoski, Hovinaho, Pulkala, Vaaherselkä, Pollampi, Suurijärvi, Saariselkä ja Vaaherjoki.

Suistamolaisia tai heidän jälkeläisiään löytää jopa maamme rajojen ulkopuoleltakin